lunara kommentoi edelliseen postaukseen niin ajattelin tähän nyt vastata ja kirjottaa vähän mistä kaikki alkoi. tästä toisesta ex-ystävästähän mä kerroin jo aiemmin täällä... no tää toinen sit joka ei edes moikkaa vastaan tullessaan.... (nää kaks on siis nykyisin hyviä ystäviä keskenään, ennen eivät tunteneet toisiaan vaan tutustutin heidät kun ajattelin että haluan että kaksi kivaa ihmistä löytää toisensa. pyh.)
tää oli parin vuoden ajan ihana ystävä mulle. mulla meni silloin aika huonosti niin hän oli koko ajan kuuntelemassa ja auttamassa mua. sama toimi tietenkin toisin päin. sit asiat alkoi muuttua. mä pysähdyin miettimään elämääni ja halusin muutosta. en jaksanu enää sitä elämää että joka viikonloppu baarissa ja viikollakin. aloin opiskelemaan ja opiskelin tosi ahkerasti. mulla ei ollut enää niin paljon aikaa tälle ystävälle. no sit sen lisäksi rakastuin. löysin ihanan ihmisen joka rakasti mua kaikkine vikoineni ja hyvine puolinenikin. ja olin tosi onnellinen. en kuitenkaan missään vaiheessa unohtanut ystävääni. pidin säännöllisesti yhteyttä ja käytiin JOSKUS baarissakin. ikinä en puhunut poikaystävästäni ellei hän kysynyt, ihan vain ettei hän ajattelisi että en osaa enää muusta puhuakkaan. sit mulla alkoi lopputyön teko ja silloinhan on aika kiireistä. no samaan aikaan tää toinen ex-ystävä teki mitä teki ja pistin välit sit hetkeksi poikki. mulla ei ollut aikaa eikä voimia selvittää niitä asioita just silloin. no myöhemmin sitten kuulin että tämäkin  ystävä oli ollut tässä pilkkaringissä mukana ja ilmoitin hänelle että se ei käy. lisäksi kuulin myös että hän oli haukkunut mua koko ajan selän takana ja levitellyt yksityisasioitani ja vielä lisäillyt omia juttujaan niihin.  sanoin hänelle että jutellaan myöhemmin mutta nyt tarvitsen aikaa. mulla oli lopputyön deadline lähestymässä ja olin ihan burnoutin partaalla sen kanssa. no tämä ei ystävälleni käynyt vaan hän tunkeutui kotiini riehumaan. lähti vasta kun uhkasin soittaa poliisit.  mä olin ihan rikki sen visiitin jälkeen. en ois ikinä uskonut että hän tuolla tavalla tulisi toisen kotiin riehumaan. pelkäsin ja tärisin. sen jälkeen olen kuullut vain lisää valheita ja paskan jauhamista selän takana. ilmeisesti hänen mielestään olen vain niin paska ihminen etten ansaitse mieheni rakkautta ja onnellista elämää. saman hän teki toiselle ystävälleni, mutta vielä tuplaten pahemmalla tavalla. tällä hetkellä tämä ex-ystävä on edelleen siinä samassa tilassa missä oli vielä pari vuotta sitten. hän ei ole ikinä seurustellut (itse asiassa kumpikaan näistä mun ex-ystävistä ei ole...) eikä kumpikaan tiedä mitä elämältään haluaa, arvostelee muita ja ovat jatkuvasti baarissa kännissä eivätkä ole mihinkään tyytyväisiä.
toivottavasti tosta nyt jotain selvää sai. se oli tarina tiivistettynä niin hyvin kuin sen osasin. varmaan mäkin oon tehnyt väärin, mutta en tietoisesti ja anteeksi olen pyytänyt jos näin on käynyt. hän ei halua selvittää asioita, haluaa vihata mua eikä hän oikein voisikaan selvittää asioita itse asiassa. hän on valehdellut niin paljon että hän menettäisi kasvonsa jos joutuisi myöntämään valheensa. ehkä hän on ihminen jonka on helpompi vihata ihmisiä kuin rakastaa. hän on ihminen jonka mielestä kaiken pitäisi tapahtua niin kuin hän haluaa. mä taas oon ihminen jolle on ihan turha tulla selittää miten asioiden tulee mennä, mä teen niin kuin asiat parhaaks näen kunhan en vain satuta tai loukkaa muita.

tää postaus on varmaan tosi sekava mutta tää on nyt mun ajatuksen juoksua ja joskus ehkä vähän selvennän tätä. nyt en jaksa enempää ajatella tuota.