Pienenä mä luulin et mut on adoptoitu. Että en kuulu meidän perheeseen enkä sukuun. En tiedä mistä se ajatus tuli. Koin itseni niin erilaiseksi. Kysyin äidiltäkin joskus et oonko varmasti tullut oikeaan perheeseen? Entä jos mut on sairaalassa vaihdettu? Kaikki muut meidän perheessä oli puheliaita, sosiaalisia ja ulospäin suuntautuneita.Mä vain katselin ja kuuntelin ja ihmettelin maailman menoa ja ihmisten puheita silmät pyöreinä. Kiva ois tietää mitä mun päässä silloin liikkui? Vieläkin monesti katselen asioita ja ihmisiä silmät pyöreinä enkä saa sanaa suustani. Ihmettelen ja kummastelen. Olenko outo?