Nyt se sit on ohi... Paljon pelätty työhaastattelu. Ihan hyvin se meni (kai?) vaik jänskätti niin. Ärsyttää vaan kun aina jälkikäteen sit rupee miettii et mitä tuli sanottuu et oisin voinu sanoo niin et se ois ollu paljon parempi ja blaablaa. Mut mukavan oloista väkeä ja silleen. Parin viikon sisällä ilmoittaavat pääsenkö vaiko enkö. Voi kun pääsisin. Olin ensimmäinen jota ne haastatteli. Työkokemuksen puolesta mun pitäisi päästä... Siis mun mielestä :D Toivottavasti heille jäi positiivinen kuva musta ja mun pätevyydestä. Toivottavasti en tyrkyttäny itseäni liikaa...(!) Ja se ois vakituinen duuni. Ihmetytti vain, että kun ne kysy mun alkoholin ja tupakoinnin käytöstä... Et heidän työporukka bilettää paljon yhdessä jne, et onko pakko bilettää niiden kans? Kun sanoin et lopetin syksyllä tupakoinnin ja et alkoholin käyttökin on vähentyny tosi paljon, et en todellakaan ole ongelmakäyttäjä. Et mikä hemmetin pakko sitä on ihmisten olla dokaamassa ja riekkumassa baareissa? Nostattaako se sit sitä työpaikan ilmapiiriä ja yhteenkuuluvuutta? Ei kai ne voi päättää että tuo tyttö vaikutti niin tylsältä kun ei paljoa alkoholia käytä. Tietäisivät vaan mun menneisyyden niin olisivat onnellisia etten käytä paljoa alkoholia. Sitä on meinaan kulutettu nuoruuden huminoissa paljon! Mut mikä tää on tää juomispakko? Taidan rueta streittariks ihan vaan kiusallani kaikille. (En pysty, välillä oon sellanen loppasuu ja menojalka vaan väpättää et haaveeks taas jäi...) Mun Miehen luokkakaveritki koko ajan vinkuu sitä dokaa. Jos se on kotona mun kans mieluummin tai omien kavereidensa kanssa eikä sitä kiinnosta luokkakavereidensa kanssa mennä ni jättäisivät vinkumatta. Sitä paitsi ne muijat tuntien, en ees päästäis sitä niiden kans "bilettää". Ihme tyrkkyjä... Joo joo, tiedän. Olen liian mustasukkainen. Siitä sit myöhemmin lisää kun tekee mieli enempi avautua.
Mutta siis. Parin viikon päästä tiedän pääsenkö töihin!!! HIKI!!! xxx