mun pitäis tänään tavata ihminen, joka kohteli mua puol vuotta ku roskaa. "mun ystävä". sellaisena häntä pidin. kun tapasin mun miehen, tää ystävyys muuttui. en enää ollutkaan se ihminen, joka veti joka viikonloppu kännit ja raahasi kotiin epämääräisiä miehiä, fuckbuddyja, puolikkaita suhteenvirityksiä. oli rikki. surullinen. halusi jotain muuta. rakkautta. sitä ei saanut. maanantaisin kertoi, mitä viikonloppuna tuli hölmöiltyä. pelasi pelejä. satutti. sattui.
sit kaikki muuttui. löytyi ihana mies. rakkautta ensi silmäyksellä. vaikka pelotti. ei pelaamista tämän miehen kans. tai ainakin tosi vähän. mies oli sinnikäs. sanoi että olin hänen unelma. rakasti. vaikka arka ja peloissani. uskalsin lopulta päästää hänet elämääni. olin onnellinen. kaikki järjestyisi. en ollut enää ilkeä. olin se sama vanha taas. ihminen, jota oli loukattu aiemmin mutta osasi taas rakastaa. ei työntänyt ihmisiä pois läheltään. purki muurin, jonka oli rakentanut suojakseen. unohti menneet. avasi sydämen ihmiselle. rakastui. elämä hymyili. oli niin onnellinen että sydämestä puristi. ei voinut muuta kuin hymyillä. kaikki oli jotenkin niin kaunista.
mutta ystävä oli eri mieltä. hän pilkkasi jatkuvasti. siedin itseeni kohdistuvan pilkan. huumoria. huumoria. valheita. kusetusta. alistamista. naljailua. sit alkoi mieheni pilkkaaminen. "hyvällä hän vain". just joo.. tuli kertomaan minulle miten mieheni oli sanonut häntä kauniiksi. säteili. ihmettelin. kysyin mieheltä. mies sanoi kysyneensä onko ystävälläni miestä jossain. ystäväni oli sanonut ettei kukaan häntä huolisi. hän on niin ruma ja läski. mieheni sanoi, älä höpsi. nätti tyttöhän sinä olet. ok. asia selvä. mieheni on kiltti. hän halusi olla ystävällinen ystävälleni. ystäväni käyttäytyi kuin mieheni olisi kiinnostunut hänestä. halusi huomion mik kuului minulle. yritti vääntää toisen ihmisen kohteliaisuudesta jotain enemmän. minä tunnen mieheni. tunsin myös ystäväni ja hänen yksinäisyytensä.
myöhemmin tuli viimeinen piste. räjähdin. olin tietoisesti vältellyt ystävääni. odotellut että tottuu ajatukseen poikaystävästäni. pilkka jatkui. jatkui. jatkui. yks ilta riitti. huusin. raivosin. haistatin paskat. nyt riitti. itkin. minulla ei ollut enää ystävää.
myöhemmin sovittiin. mieheni ei halua olla ystäväni kanssa missään tekemisissä. ymmärrän. en minäkään haluaisi jos olisin hän. minä yritän olla kohtelias. kerran kuussa tapaan tämän ihmisen. en sano enää ystäväksi. anteeksi annoin. unohtanut en ole. koko ajan odotan milloin tulee seuraava isku. ikinä en ole ystäviin joutunut pettymään. murtumaan heidän takiaan. tämä olikin melko uusi ystävä elämässäni. ei ole enää.
onneksi minulla on myös oikeita ystäviä elämässäni... rakkaita ovat <3