Mä eilen illalla taas mietin, mitä ystävyys on. Mä tulin siihen tulokseen että se on rakkautta ja välittämistä ihmisestä juuri sellaisena kuin se on. Ei toista ihmistä voi muuttaa sellaiseksi kuin itse haluaisi täydellisen ihmisen olevan. Ystävyys on vuorovaikutusta, molemminpuolista iloa ja antamista. Ei vain ottamista. Halua auttaa häntä kun on hankalaa, jakaa ilot ja surut, olla onnellinen toisen puolesta, tarjota olkapäätä kun menee huonosti, kuunnella ja olla vain. Tietoa että voi luottaa, uskoutua, puhua ihan hölmöjä ja kannustaa toista, pitää salaisuuksia, ohjata oikealle tielle jos suunta on kadoksissa... Tähän loppuun vielä Juha Vainion biisiä hieman. Tuli äsken radiosta ja sai kyyneleen silmäkulmaani :)
mistä tunnet sä ystävän. onko oikea sulle hän. ajat ankeimmat selvittää. kuka viereesi jää. kun on sinulla vaikeaa. ja kun tarvitset auttajaa. silloin ystävyys punnitaan. menee muut menojaan. siitä tunnet sä ystävän. kun on vierelläs vielä hän. turhat tuttavat luotas ois. hävinneet pian pois.