näin eilen ex-ystäväni. oli ihan mukavaa. vaihtaa kuulumisia ja rupatella. varuillani olin koko ajan. tällä kertaa tapaaminen meni hyvin.

mutta... kun ilta tuli, tuli pahat ajatukset mieleen. ahdistus. en saanut unta. ajatukset pyörivät mielessäni. ahdisti. itketti. mies halasi, lohdutti, rakasti.

tänä aamuna ahdistus oli enää pieni. nyt se on melkein kokonaan hävinnyt... hyvä niin :)
aurinko paistaa taas ja viikonloppu tulossa. tästä sitä taas noustaan ja haudataan ikävät asiat. joku päivä tykkään taas enemmän ex-ystävästänikin. en tarpeeksi, mutta vähän enemmän kuin nyt.

joku ilta nuo ahdistavat ajatukset taas tulevat. yritän pitää ne poissa. huomaan taas muurin jota rakennan suojakseni. en kerro kaikkea. en luota. en uskoudu. en avaudu. en uskalla. en päästä lähelle. haluaisin käydä juttelemassa jonkun terapeutin kanssa.  en pysty.

viime keväänä yritin hakeutua ammattiauttajalle. pahin kriisi ex-ystäväni kanssa oli käynnissä. pahin kiire lopputyön kanssa menossa. ei jaksanut. ei ollut aikaa. stressi. kiire. ahdistus tuntui joka luussa, henkäyksessä, lihaksessa. en jaksanut enää. olin loppu. henkisesti niin tyhjiin imetty kuin ihminen vain voi olla. katsoin netistä kaupunkimme terapeutin vastaanoton numeron. soitin. numero ei ole käytössä. aha. soitin uudelleen. tarkistin onko numero oikein. numero ei vieläkään ollut käytössä. ei sit.

onneksi mies oli tukena. kuunteli. kuunteli. kuunteli. halasi. rakasti. pussasi. halasi. oli vain siinä. lähellä. en tarvinnut muuta. vain hänet. ja vähän ymmärrystä. ja tietty rakkautta.

joka päivä sanon hänelle monta kertaa: "rakastan<3"