Kun viimein pääsin yhdestä riippuvuudesta eroon, löysin toisen. Heräsin aamulla kellon sointiin ja menin keittiöön aamukahvin keittoon. Mutta voi juma! Kahvi oli loppu. Ei murun murusta ollut jäljellä. No eipä siinä muu auttanut kuin kipittää lähikauppaan ja kahvin ostoon.

Sit mua rupes ärsyttämään että enkö nyt voi yhtä aamua selvitä ilman kahvia. Näköjään en voi kun paniikki pöksyissä juoksin kauppaan. Kaupan täti vähän katto kieroon mun räjähtänyttä olemusta. Mumisin vain jotain et aamukahvia ostamaan tulin... :) Nyt on aamukahvi juotu ja pulssi tasaantunut jo paniikista normaaliksi.

Se on sit seuraava urakka päästä pois tästä kahviholistin maineesta, mutta voi tehdä vähän tiukkaa kun syksy ja pimeät aamut on tulossa... Mies vähän tossa yks päivä vihjailikin ettenkö voi yhtä päivää olla kahvia juomatta. Sanoin sille että voin ja asia oli sillä kuitattu. Olin väärässä. En todellakaan voi...

Niin ja mulla on peeämässätki päällä et ketutus oli kertaa kolme.

Eipä sen kummempaa. Toivottavasti loppupäivä sujuis vähän kivemmin ;)