me mennään huomenna miehen kanssa baariin. eilen sovittiin niin. viime talvena viimeks ollaan baarissa käyty. mua vähän pelottaa mennä, koska siellä on ilkeitä ihmisiä jotka tahtovat mulle pahaa. he olivat ystäviäni, mutta jostain syystä he alkoivat mua vihaamaan. en tiedä katkeruuttako vai mitä. mä en oo ikinä ymmärtäny ihmisiä jotka puhuu pahaa toisesta ihmisestä. joku viisas mies on joskus sanonut että toisista  pahaa puhuminen on kiero tapa kehua itseään. jos joku ei pidä jostain ihmisestä niin eikö voi vain sanoa että me ollaan riidoissa tai että en pidä hänestä. pitääkö toisesta rueta puhumaan pahaa? tai ainakaan valehdella? no lauantaina varmaan taas kuulen mitä musta on tällä kertaa sepitetty juttuja ja jos jaksan oion niitä, jos en niin annan ihmisten ajatella mitä lystäävät. jos jotain pahaa tässä kaikessa mun ihmissuhdesekoilussa ja parin ystävän menettämisessä on niin jotain hyvääkin. nyt mä näen ketkä on mun oikeita ystäviä. arvostukseni ja kaikki lämpimät ajatukseni vain heitä kohtaan kasvoivat. he tietävät mikä on totta ja mikä ei, eikä usko jos joku katkera ja kateellinen ex-ystävä muuta yrittää väittää.
kaikista pahinta tässä sotkussa on se, että mä kestäsin sen paljon paremmin jos se kohdistuis vain muhun. mutta kun valheita on levitelty mun ystävästä, jolla on muutenkin vaikeaa eikä hän todellakaan ansaitse tollaista. mä en käsitä. mä en ymmärrä.
mutta kaikki ihanat ihmiset, pitäkää läheisistä ja rakkaista huolta. ystävään pettyminen on todella raskas kokemus enkä toivoisi sitä koettavaksi kenellekään.

tosi ystävä on se joka ajattelee
että sinä olet ehjä muna vaikka
hän tietääkin että halkeilet
sieltä täältä