Mitä sitä elämältä oikeastaan haluaa?

Eilen tuli se huorissa käyvien miesten dokumentti subilta. Sinänsä aika tylsä ja turha dokumentti mun mielestä. Mutta se yks mies sanoi taikasanan: Maslowin tarvehierarkia.

Se sai mut miettimään.

Tärkeimpänä Maslow pitää fysiologisia tarpeita. Tärkeintä on saada syötyä ja juotua. Ilman polttoainetta ihminen ei elä. Seuraavaksi tärkein tarve ihmisellä on turvallisuuden tarve. Tietysti jokaiselle on tärkeää että on koti. Katto pään päällä. Paikka minne kukaan muu ei pääse jos et halua sinne ketään päästää. Oma koti kullan kallis.
Sitten tuleekin jo yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet. Rakkaus pyörittää maailmaa. Kaikki rakastaa jotain. Ei niin tunteetonta ihmistä ole vielä tavattu jota ei jokin liikuttaisi. Rakastaisi. Vaikka ei tunnustaisi.

Ruokaa ja juomaa vailla tässä maassa ei jää. Sitä saa jos osaa etsiä vaikka rahaa ei olisikaan. Ja katon löytää varmasti jostain päänsä päälle. Ne on tänä päivänä kuitenkin aika itsestään selviä asioita. Mutta rakkaus ei ole. Rakkaus on hankalaa. Rakkaus on ihanaa.

Mä oon ihminen jolla on huono itsetunto. Mä en näytä sitä ulkopuolisille. Läheiset vain tietää sen. Kova kuori suojaa monelta iskulta ulkopuolelta. No joo. Usein murrun. Mut harvoin sitäkään näytän muille. Rakas sen tietty aina näkee. Onhan se lähestulkoon koko ajan mun vierellä. En vaan käsitä miten se jaksaa mua. Viime yön näin taas painajaisia. Mun olotila on tällä hetkellä ihan kauhea. Tekis mieli vain... Miks mun mieleen tulee aina kaikkea kauheaa? Miten pääsee mustasukkaisuudesta eroon? Mua on jokaisessa mun suhteessa petetty (paitsi tässä nykyisessä). Tunne joka tulee kun matto vedetään alta. Se mulle tuli taas viime yön unien jälkeen. Pelkään koko ajan pahinta. Luotan rakkaaseen mutta en luota. Hajoan tähän olotilaan. En luota enää edes ystäviin. Tarpeeks pahaa sieltäkin suunnalta saanut. En vaan jaksa...
Mulla on kaikki hyvin. Paremmin kuin ikinä. Ja mitä mun mielikuvitus  tekee? Tuo mulle uniin sellasia kuvia että hajoon pirstaleiksi. Enkä pääse niistä kuvista eroon. Miten kauan mä jaksan omaa päätäni? Miten kauan mun rakas kestää mun päätäni?
Mä haluan olla parempi ihminen. Yritän koko ajan. Mä haluan tehdä mun rakkaan onnelliseksi. Mutta kun mulla on paha olla, mun rakkaalla on paha olla ja se tekee mulle vielä pahemman olon. Noidankierre.

Opinkohan mä enää koskaan luottamaan ihmiseen? Uskomaan?